Hyvän luominen työyhteisössä
3.9.2025
Meitä ihmisiä ohjaavat tietyt lainalaisuudet. Yliarvioimme helposti sen, kuinka paljon muut meitä ajattelevat tai toimintaamme seuraavat – etenkin silloin, jos koemme epäonnistuvamme. Samalla aliarvioimme jatkuvasti oman vaikutuksemme siihen, millaisia jälkiä jätämme kohtaamisissa ja yhteisön jäseninä. Vaikutus on todellisuudessa valtava.
Jokaisessa kohtaamisessa voimme joko sytyttää tai sammuttaa toisiamme. Hermostomme reagoi herkästi ääneen, ilmeisiin ja kehollisuuteen – sanat jäävät tunnejäljen rinnalla toissijaisiksi. Siksi on tärkeää kysyä itseltään: mitä tuon mukanani työpaikalle? Tuonko uteliaisuutta, läsnäoloa, avoimuutta, kiinnostuneisuutta, hyväntahtoisuutta? Vai kuljetanko mukanani poissaolevuutta, kyynisyyttä tai negatiivisuutta? Useimmiten se, mitä itse tuomme tilanteeseen, peilautuu meille samanlaisena kokemuksena takaisin.
Mieli ei ole koskaan tyhjä taulu. Sen sävyyn vaikuttavat vireystilamme, luottamuksen taso ja kulloinenkin mielentilamme. Ne määrittävät, mitä kuulemme, miten tulkitsemme ja mitä muistamme. Näin jokaiselle muodostuu hetki hetkeltä hieman erilainen todellisuus. Työyhteisössä tehtävämme on rakentaa näistä todellisuuksista mahdollisimman yhtenäinen kartta – riittävän jaettu kuva, jonka avulla löydämme yhteisen suunnan.
Omaa mieltä voi virittää joka hetki uudelle taajuudelle. Aamun työmatkalla voi esimerkiksi etsiä kolme kaunista asiaa sen sijaan, että uppoaa heti sähköposteihin ja keskeneräisiin tehtäviin. Vuorovaikutuksessa syntyy väistämättä katkoksia, kun taajuudet eivät kohtaa. Olennaista onkin pyrkimyksemme korjausliikkeisiin. Nelson Mandela muistutti, että toinen ihminen on hyvä kohdata askel yli puolivälin – siinä piilee yhteyden ja hyvän luomisen voima.
Kirjoittaja:
Organisaatiopsykologi Marjukka Laurola
Kuva: Patrik Stenström
