Kun työuupumus vei voimat, työyhteisö palautti toivon
9.10.2023
Tiedätkö ne työelämän selviytymistarinat työuupumuksesta, jossa tie toipumiseen ja parempaan hyvinvointiin löytyy joko täydellisen alanvaihdon tai downshiftaamisen kautta? Oma polkuni on erilainen, mutta ehkä kuitenkin se tavallisempi. Ja siten kenties toiveikkaampi. Tästä saan kiittää paljosta työyhteisöä, joka kulki rinnallani silloinkin, kun olin varma ettei minusta olisi tähän. Ettei minusta enää koskaan tulisi opettajaa.
Vuosien työuupumus vei romahdukseen
Toimin opetusalalla, ja monen open tavoin olen aina pyrkinyt tekemään asiat kiireestä huolimatta enemmän kuin hyvin. Nautin jopa touhukkaasta elämästä ja olin tottunut pitämään langat hyppysissä – niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Jossain alitajunnassani tiedostin, että olin työuupunut, kenties jo vuosia. Sinnittelin silti. Koulun lomien aikana toivuin plussan puolelle, mutten ikinä saanut ladattua kunnolla akkuja tai kerättyä uusia voimia. Tilanne paheni hiljalleen, kunnes lopulta seinä tuli vastaan: tapahtui täydellinen romahdus, masennuin vaikeasti ja jouduin sairauslomalle.
Kun toipuminen sitten vähitellen alkoi, olin innoissani! En malttanut odottaa töihin paluuta. Sekin päivä kuitenkin koitti ja tunsin olevani valmis ottamaan vetovastuuta opetuksesta.
Näin ei kuitenkaan ollut. Paloin loppuun hetkessä. Epäonnistuin oppilaiden kanssa tilanteissa, jotka olivat ennen vahvuusalaani. Häpeän tunne repi ja raastoi. Putosin takaisin synkkyyteen. Pystyisinkö enää ikinä toimimaan opettajana? Tulisiko minusta enää se vanha kunnon Soja?
Katson peiliin.
Näen vieraan naisen.
Kuka hän on?
Peilikuva, se ei enää hymyile,
naura eikä vilkuta iloisesti.
Silmiini tuijottaa epätoivo,
riittämättömyys, pettymys ja pelko.
Katson pois,
en tunne itseäni.
Irtipäästämisen kautta takaisin työhön
Minun oli laskettava irti ja ymmärrettävä, että toipuminen ottaa aikansa eikä töihin paluu tapahdu sormia napsauttamalla. Päätin edetä kohti työelämää askel ja päivä kerrallaan. Kun uuden yrityksen ja työkokeilun aika tuli, pelko jyskytti rinnassa. Epäonnistuisinko taas vai pystyisinkö ylittämään itseni?
Ja niin siinä sitten kävi, että asiat loksahtivat kohdalleen. Pienen pienin askelin etenin töiden pariin. Esihenkilöni ja työnantajani mahdollistivat sen, että sain ensin olla muutaman päivän viikossa koulusihteerin apulaisena. Vähitellen uskaltauduin kokeilemaan hetkiä myös oppilaiden parissa.
Aluksi kaikki oli haastavaa ja voimia vievää, mutta vähitellen pystyin palaamaan kokonaan opetuksen pariin. Työyhteisöni ja esimieheni tukivat ja tsemppasivat. Kyselivät mitä minulle kuuluu ja kuinka olen jaksanut. Oma tiimini kulki rinnallani minua auttaen, kannustaen ja tilanteessani mukana eläen. Tuntosarvet herkkänä he seurasivat jaksamistani.
Aseta rajasi, ota vastaan ja anna tukea
Tässä minä nyt olen, kertomassa teille tarinaani. Olen työskennellyt opettajana 20 vuotta ja samalla opinpolulla ollaan edelleen: teen rakastamaani työtä oppilaiden parissa.
Onneksi en aikanaan tiennyt kuinka pitkä matka tähän pisteeseen olisi. Pääasia on, että selvisin! Olen kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi ja saan auttaa ihmisiä kertomalla tarinaani. Minusta ei tullut vanhaa kunnon Sojaa, vaan minusta tuli entistä vahvempi ja parempi Soja. Tiedän omat rajani niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja uskallan pitää niistä kiinni. Tunnistan tilanteet ja tunteet, jotka kertovat, että nyt menee liian kovaa. Osaan hiljentää vauhtia ja pitää itsestäni huolta. Näissä asioissa minulle tärkeiksi ovat tulleet mindfulness, pilates ja ulkovesi/avantouinti.
Oikeus terveeseen mieleen työpaikalla kuuluu kaikille
Tiistaina 10.10. vietetään Maailman mielenterveyspäivää, Mieli ry:n kampanjateemalla “Mielenterveys on jokaisen oikeus”. Haluankin haastaa teidät tällä viikolla tekemään jotakin kivaa ja piristävää omille työkavereillenne. Sano aamulla huomenet hymyillen. Kirjoita kiitoslappu työkaverin työpöydälle. Vie kuppi kahvia sille, joka näyttää rättiväsyneeltä. Keksi jotain hauskaa tekemistä yhteiselle tauolle.
Kysy: Mitä sinulle kuuluu?
Yhdessä tekeminen, työkaverin auttaminen ja tsemppaaminen ovat tie niin meidän opettajien kuin muidenkin ammattilaisten jaksamiseen nykyisissä ja tulevaisuuden haasteissa. Lupaan, että myös minä tartun haasteeseen… heti huomenna aamulla!
Kirjoittaja:
Soja Männistö, luokanopettaja, koulutettu kokemusasiantuntija
Istun hiljaa keinussa.
Annan silmieni sulkeutua.
Aurinko lämmittää poskia.
Tunnen kuinka tuulen
henkäys kutittaa ihoa.
Kostea nurmikko tuntuu
kylmältä varpaiden välissä.
Kuulen kuinka tuuli
humisee puissa.
Ampiainen surisee
kukan terälehdellä.
Tiedän, että olen
matkalla kohti valoa!
-Soja Männistö-
Kuuntele Sojan koko tarina Hyvinvoinnin tulevaisuus -podcastin teemajaksosta “Työuupumuksesta takaisin työniloon”. Haastattelijana Mielenturvaa-verkoston Soilikki Viljanen.
