Toivoa työelämään – mielen hyvinvointi on kokonaishyvinvoinnin perusta
14.5.2025
Toivo on Mielenturvaa-verkoston vuoden 2025 pääteema. Elämme ajassa, jossa epävarmuus, nopeat muutokset ja inhimillinen kuormitus ovat osa arkea niin yksilöille kuin työyhteisöille. Siksi toivon vahvistaminen on paitsi tarpeellista, myös mahdollista – ja siihen Mielenturvaa-verkosto haluaa tarjota tukea. Tässä blogissa nostan esiin kaksi näkökulmaa toivon vahvistamiseen: Krisse Lipposen ajatuksia resilienssistä sekä LähiTapiolan käytännön toimia työelämässä.
Mielen hyvinvointi on resilienssin ydin
Mielen hyvinvointi ei ole irrallinen osa kokonaishyvinvointia – se on sen ytimessä. Kun mieli voi hyvin, kykenemme kohtaamaan työarjen haasteita, ratkomaan ongelmia, toimimaan vuorovaikutuksessa ja ennen kaikkea: toivomaan parempaa huomista. Toivo on resilienssin – eli psyykkisen palautumiskyvyn – polttoainetta.
Mielenturvaa-verkostolle aiheesta luennoinut psykoterapeutti ja työnohjaaja Krisse Lipponen on todennut:
”Jos et tiedä mistä aloittaisit – aloita arvostuksesta.”
Tämä ajatus toimii paitsi vuorovaikutuksessa, myös koko työyhteisön ilmapiirin rakentamisessa. Arvostus vahvistaa kokemusta siitä, että oma työ ja oma olemassaolo on merkityksellinen – ja että työpaikka on paikka, jossa voi voida hyvin, vaikka kaikki ei olisikaan helppoa.
Lipponen korostaa, että hyvinvointi ei perustu vain siihen, miltä meistä tuntuu – vaan siihen, mitä me teemme yhdessä: huomaamme hyvää, sanoitamme onnistumisia, tuemme toistemme merkityksellisyyden kokemusta ja sallimme inhimillisyyden myös vaikeina hetkinä.
Toivo ja resilienssi rakentuvat siinä, että työpaikalla voi kokea samanaikaisesti haasteita ja onnistumisia – ilman että kumpikaan mitätöi toista. Meillä on oltava lupa olla keskeneräisiä ja silti arvokkaita. Se edellyttää kulttuuria, jossa ihminen ja hänen työnsä koetaan tärkeäksi, ja jossa arvostus ei ole vain tunne, vaan teko.
Lipposen mukaan tämä on työyhteisön toimintakulttuurin ydin:
”Jos mua arvostetaan ihmisenä ja mun tekemistä arvostetaan työyhteisössä, niin silloin mulla on mahdollista voida hyvin haastavissakin tilanteissa. Ja samaan aikaan mun on pystyttävä antamaan muillekin arvostusta, koska yhteinen toimintakulttuuri on yhdessä luomista ja tekemistä.”
Arvostus ei ole yksittäinen ele vaan jatkuva kysymys: Miten me työpaikalla rakennamme kokemusta siitä, että olemme toisillemme tärkeitä? Puhummeko siitä, että arvostamme kollegaa ihmisenä – ja hänen työtään yhteisön hyväksi? Kysymmekö aidosti toisiltamme, mitä ajattelet, mitä tarvitset, mitä osaat?
Myös kieli muokkaa kulttuuria. Kun asiakasta ei ajatella “sun asiakkaana” tai “mun asiakkaana”, vaan meidän asiakkaana, syntyy jaettu vastuu ja yhteinen arvopohja. Lipposen mukaan tämä on lopulta toivon ydin:
”Miten me luodaan tunnetta, että meillä on ihmisinä väliä – että meidän tekemisillä on väliä?”
Toivoa teoilla – esimerkkinä LähiTapiola
LähiTapiola on yksi verkoston jäsenorganisaatioista, joka on tarttunut toivon rakentamiseen konkreettisilla teoilla. Organisaatiossa on koulutettu asiakastyötä tekeviä ”elämänturvaajia” kohtaamaan mielenterveyden häiriöitä empaattisesti ja inhimillisesti. Käytössä on myös varhaisen tuen keskustelumalli, joka madaltaa kynnystä ottaa huoli puheeksi ajoissa. Koulutukset on toteutettu yhteistyössä Mielenturvaa-verkoston toimijoiden MIELI ry:n ja Mehiläisen kanssa, ja niihin on osallistunut jo satoja työntekijöitä. Tällaiset käytännön toimet osoittavat, että toivo ei ole pelkkä tunne – se on kulttuuri, joka syntyy teoista ja mahdollisuuksista, arjen vuorovaikutuksessa.
Mielenturvaa-verkosto tukena – työelämän turvaajat yhdessä
Mielenturvaa-verkosto kokoaa yhteen mielen hyvinvoinnin osaamista ja tarjoaa toimintansa kautta käytännön työkaluja suomalaisen työelämän tueksi. Sen jäsenorganisaatiot tekevät työtä sen eteen, että mielen hyvinvointi tunnistetaan osaksi arjen rakenteita, johtamista ja työyhteisöjen kulttuuria. Toivon kulttuurin rakentaminen ei ole yksittäinen teko, vaan jatkuva matka, jossa jokainen työyhteisön jäsen voi olla suunnannäyttäjä.
Hyvinvointi rakentuu siitä, mitä me teemme – yhdessä.
Olisiko nyt hyvä hetki kysyä itseltä ja työkaverilta: ”Miten sinä voit tänään?”
Toivo alkaa usein yhdestä aidosta kysymyksestä – ja kuuntelevasta korvasta.
Kirjoittaja:
Soilikki Viljanen, Mielenturvaa-verkoston vastaava
