Onnellinen työelämä antaa mielenterveyden näkyä ja kuulua
9.5.2022
Mielenturvaa-verkoston perustaminen osui kreivin aikaan. Puhetta mielenterveysaiheista tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Haasteet olivat tiedossa jo ennen pandemiaa, eikä korona-aika ainakaan ole tilannetta helpottanut. Vuosi 2016 on ollut vedenjakaja; siitä eteenpäin mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä alkoi nousta (Eläketurvakeskus 2020). Parin viime vuoden ajan mielenterveyden häiriöt ja sairaudet ovat myös olleet suurin syy Kelan maksamien sairauspäivärahojen taustalla.
Ilmiö on sen verran tuore, että pohdinnat sen syistä ovat vielä arvailun tasolla. Epäilyt kohdistuvat lisääntyneisiin paineisiin ja vaatimuksiin työelämässä, opinnoissa ja oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla. Monimutkaistunut, epävarmempi ja vaikeammin ennustettava maailma ympärillämme on aiheuttanut mm. sen, että siinä missä Kelan masennuksen perusteella maksamien sairauspäivärahojen määrä on hieman laskenut vuodesta 2020, ahdistuneisuushäiriön perusteella maksetut päivärahat ovat vastaavasti lisääntyneet (Kela 2021).
Kiinnostavaa ahdistuneisuushäiriöiden lisääntymisessä on se, että ne eivät aiemmin oletusten mukaisesti koske vain nuoria vaan tasaisesti kaikkia ikäryhmiä ja sukupuolia (Blomgren ja Perhoniemi, Kelan tutkimusblogi 2021). Eli siinä missä aiemmin pohdinta on pyörinyt sen ympärillä, miten nuorten astumista työelämään voitaisiin helpottaa ja mahdollista ahdistusta lieventää, täytyy tätä ajatustyötä laajentaa nyt koskemaan koko työikäistä väkeä.
Puhuminen on hyvä alku, mutta tarvitaan myös toimintatapojen muutosta
Organisaatioilta tämä vaatii uudenlaista ajattelutapaa ja ennen kaikkea uudenlaista toimintaa. Nyt viimeistään on se hetki, kun työnantajien työkykyjohtamisen täytyy keskittyä aidosti ennaltaehkäisevään toimintaan. Toisaalta, onko ehkäisykin jo vanhentunut käsite?
Yhdysvaltalainen antropologi ja futuristi Jamais Cascio on koronapandemian myötä todennut maailman siirtyneen aikaan, jossa mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa ja ettei meillä ole enää juurikaan keinoja hallita muutosta saatikka välttämättä edes ymmärtää sitä. Jos peilaamme lisääntyneitä mielenterveyshaasteita ympärillämme tähän väitteeseen, on ilmiö itse asiassa hyvinkin ymmärrettävä. Siksi esimerkiksi mielenterveyshaasteiden ennaltaehkäisy voi olla jo mahdotonta, ehkä nyt onkin tarve ennemminkin pohtia, miten tukea yksilöitä pärjäämään ja jaksamaan alati kiihtyvän muutoksen ja siitä aiheutuvan ahdistuksen ja pahan olon kanssa?
Emme siis välttämättä voi muuttaa kehityksen suuntaa, mutta voimme työnantajina olla lisäämässä keskustelua ja sallivuuden kulttuuria, ympäristöä, jossa näistä asioista voidaan puhua ja joihin voidaan yhdessä etsiä helpotusta. Tällaisen ilmapiirin luominen ja kehittäminen on parasta mahdollista ennakoivaa työkykyjohtamista. Näenkin Mielenturvaa-verkoston tärkeimmäksi tehtäväksi lisätä keskustelua ja tietoisuutta aiheesta; yhdessä työelämän toimijoina me olemme parhaat tahot ratkomaan työelämän ilmiöitä. Meillä, yrityksillä ja organisaatioilla, on omalla tekemisellämme ja viestinnällämme mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten mielenterveysasioita yhteiskunnassa ja työpaikoilla puhutaan ja miten hyvää mielenterveyttä edistetään.
Tärkeää on, ettei tämä jää puheen tasolle, vaan että uskaltaisimme myös rohkeasti kokeilla uusia tekoja ja että arjessamme toteutamme niitä pieniäkin askelia, joilla olemme lähempänä tavoitettamme; onnellisempaa työelämää. Baronalla haluamme vahvasti olla osa tätä ajattelun ja tekemisen kehittämistä.
Jenni Närvä
Kehitysjohtaja, työkykyjohtaminen
Barona
